Tämä on
virtuaalitalli, this
is a sim-game stable
Huvin Urbaanitarina
VIP MVA Fn, KTK-II, KRJ-I |
VH12-018-1125 |
Kutsutaan: |
Urpo |
Syntyi: |
(CAS 23) 12.03.2012 |
Sukupuoli: |
ori |
Kasvattaja: |
Huvitus,
 |
Rotu: |
suomenhevonen |
Omistaja: |
VRL-01436 |
Väri: |
punarautias |
Painotus: |
Koulupainotus |
Säkäkorkeus: |
151 cm |
Koulutus: |
KO: vaA, RE: 70 cm |
KRJ-sijoituksia
45 kpl, joista voittoja on 12 kpl.
KTK-sert
x 2 | EO-sert
x 2 |
Finest
myönnetty 18.12.12
VIP MVA
myönnetty 18.12.12
Kantakirjattu
II-palkinnolla KRJ-I: 25 (10+7+8) - 40 - 22,25 - 10 - 8 = 105,25 p.
|
Urpolle sopii nimi
kuin nenä päähän -tai
urbaanitarinasta en tiedä, mutta urpoilla ori ainakin osaa.
Alkuun tätä
läsipäätä kutsuttiinkin
nimellä Tahvo, mutta loppujen lopuksi Urpo vakiintui puheeseen
kun rautias alkoi antamaan siihen aihetta. Urpo nimittäin on
vähän sellainen hömmelö
höseltäjä -se ei aina ihan tiedä
että miten päin olisi ja mitä tekisi, ja
sitten sitä ollaan ihan rusetilla kun ori
yrittää tehdä vähän
kaikkea yhtä aikaa. Tyhmät
päähänpistotkaan eivät ole vieraita
Urpolle: kerran se polleana poikana lähti
vähän haastelemaan riitaa Kidille
jyrättyään ensin tyyneesti
sähkölankojen läpi. Kidin tarhassa polleus
varisi aika pikaiseen kun quarter antoi meidän suomipojalle
tukkapöllyä... Kun tilanne huomattiin ja Urpoa
lähdettiin sieltä pelastamaan, se suorastaan syksyi
syliin kaikki arvokkuus kateissa, pöristen ja koristen.
Urpoa pitää muutenkin kohdella kuin pikkulasta -tosin
monisataakiloista sellaista. Kyllähän sillä
on noita päähänpistojaan ja intopiukkuus ei
ole mitenkään vieras termi tämän
hevosen kanssa, mutta kyllä sitä
pitää vaan osata
ymmärtääkin. Ei Urpo nimittäin
mitenkään ilkeyksissään
mitään hörhellä ja
tösellä, kunhan ei vaan osaa ajatella asioita aina
ihan loppuun asti. Se saattaa esimerkiksi tuupata
päällään hoitajan kumoon, mutta se
ei ollut orin tarkoitus, Urpo tahtoi vain huomiota muttei tajunnut
että ehkä pienempikin ele riittäisi. Toki
Urpoa pitää osata ojentaakin, mutta sanottaisiinko
ohjenuorana että tämän hevosen kanssa ei
pärjää ilman huumorintajua.
Ratsuna Urpo on innokas, ehkä vähän
liiankin, mutta eipähän ole ainakaan haluton ja
tahmaisa. Aina pitäisi olla menossa, menossa ja menossa,
sekuntiakaan ei voida seisoa paikoillaan vaikka sitten henki ja
elämä riippuisi siitä. Esteillä
tämä innokkuus koituukin vähän
Urpon kohtaloksi, se koheltaa niin kovalla kyydillä ettei
tasaisesta, huolellisesta radasta ole puhettakaan. Vaikka Urpon
energiaa ei olekaan aina helppo suunnata oikeisiin tehtäviin,
on sen ominta alaa silti selvästi kouluratsastus. Kun
ratsastaja saa tämän rautiaan herran koko
energiavaraston haltuunsa, on liikkeet ja lennokkuus sen mukaiset.
Ensin pitäisi vain osata ohjata se energisyys niihin
tehtäviin kaiken muun sijasta...
Sukutaulu
Jälkeläiset
Urpo ottaa vastaan suvultaan 2-polvisia suomen(pien)hevostammoja.
Ota yhteyttä
mikäli olet kiinnostunut astuttamaan tammasi.
19.06.14, t.
Hirttivaaran Tähtitarina, e.
Hirttivaaran Tähtikello04.03.14, o.
Aarreplaneetta NU, e.
Kristallikide NU28.12.13, t.
Tähdenlento
NU, e.
Ruolammen
Haikea
26.12.13, t.
Katukulta
NU, e.
Kristallikide NU
02.07.13, t.
Urbaanilintu
NU, e.
Huvin Kyyhkynen
01.02.13, t.
Koston
Pihlaja, e.
Jäpäkän
Pirpana
02.01.13, o.
Fiktion
Unilukkari, e.
Koistilan Tutuna
01.01.13, t.
Kesykyyhky
NU. e.
Huvin
Kyyhkynen
Näyttelytulokset
15.12.12,
VT
Atlas, hevosorit: tuom. Aksu,
EO-sert [1]
10.12.12,
Virmaveden
Hevostila: tuom. Kopoin,
EO-sert
(LKV)
28.11.12,
Dúan
Stable, suomenhevosorit, tuom. Aksu:
EO-sert
24.11.12,
Ansakuja,
hevoset: tuom. Chao,
KTK-sert
(BIS1)
15.10.12,
Virmaveden
Hevostila, suomenhevosorit: tuom. Anne,
KTK-sert (BIS1)
14.10.12,
Vecno
Stud, hevosorit: tuom. Chao,
EO-sert
[1] "Näyttävä
kokonaisuus, erityisesti rotuleima on erinomainen. Hienossa kunnossa
oleva kauniin värinen ori."
________________
01.01.13, söpisnäyttelyt
Vaahterapolussa,
4/8 "Komea
herra kaikinpuolin. Tekisi mieli tulla ja rutistaa. :) "
Kantakirjauslausunto
70+73+93+60 = 74%
- Yleisvaikutelmaltaan lihaksikas ja vahva, raskas, hieman
työhevostyyppinen. Säkä voisi olla selvempi.
Etujalat eteen kiinnittyneet ja kokkapolvisuutta. Lyhyt
ylälinja. Pitkä, laskeva lautanen. Kaunis
pää, vaikkakin profiili hieman kyömy. Vahva,
lihaksikas kaula. Piirrustusjälki taidokasta ja
yksityiskohtaista.
- Kaunispiirteinen aavistuksen pitkä pää.
Hyvä hieman lyhyt kaula. Hyvät rungon mittasuhteet.
Pitkä piirteetön säkä,
hyvä selkä, hieman pitkä mutta vahva lapa,
pitkä lautanen. Hyväasentoinen lapa, hieman pysty
olkavarsi. Hieman kokkapolvisuutta. Vahvaluustoiset jalat.
Hyvä takaosa ja jalkojen asennot. Kaviot eva. Hyvät
leimat.
- Orileima hyvä, rotuleima hyvä. Iso
pää, muodoton kaula, olematon säkä,
epäsopusuhtainen rungoltaan. Ilmeikäs.
KRJ (vain sijoitukset)
|
26.07.13, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 4/30 25.07.13, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 5/30 23.07.13, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 3/30 17.07.13, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 3/30 15.07.13, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 3/30 13.07.13, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 1/30 11.07.13, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 1/30 31.05.13, Tahti, va A, 3/30 26.05.13, Tahti, va A, 2/30 23.05.13, Tahti, va A, 2/30 06.05.13, Hafli, va A, 1/50 30.04.13, KK Weldon, va A, 2/30 28.04.13, KK Weldon, va A, 4/30 27.04.13, Championtalli, va A, 3/40 25.04.13, Suprant, va A, 7/50 24.04.13, KK weldon, va A, 4/30 16.04.13, Suprant, va A, 5/50 10.04.13, Koston Suomenhevoset, va A, 1/50 15.03.13, Clueless, va A, 6/40 14.03.13, Team Obnoxious, va A, 1/40 13.03.13, Team Obnoxious, va A, 5/40 28.02.13, B Ponies, va A, 2/40 26.02.13, Nefydd, va A, 7/50
|
24.02.13, CSR, va A, 1/40 21.02.13, B Ponies, va A, 3/40 04.02.13, Suprant, va A, 5/40 03.02.13, Suprant, va A, 3/40 01.01.13, Stall Lumos, va A, 1/36 31.12.12, Stall Lumos, va B, 6/40 29.12.12, Stall Lumos, va A, 2/36 28.12.12, Stall Lumos, va A, 1/36 16.12.12, Whitehall, va A, 3/30 16.12.12, Jade Dressage, va B, 4/40 14.12.12, Konkkaronkka, va B, 1/40 12.12.12, Bogart&Britanov, va B, 4/40 12.12.12, Jade Dressage, va B, 1/40 12.12.12, Bogart&Britanov, va B, 5/40 10.12.12, Bogart&Britanov, va B, 1/40 19.11.12, Kultahuisku, va A, 3/40 16.11.12, Ravenhook Stables, va A, 3/30 05.11,12, Fiktio, he A, 2/60 26.10.12, Championtalli, he A, 6/50 26.10.12, Fiktio, he B, 4/60 22.10.12, Oldfinion Oldenburg Horses, va B, 5/40 04.10.12, Latun Talli, he A, 1/30 |
Kuulumisia
17.06.2014
Urpo on ollut nyt rehellisesti sanottuna
vähän tyhjänpanttina: se on hevonen parhaimmassa
iässään ja loistavassa kunnossa, mutta kisaaminen on nyt
jotenkin vain jäänyt. Toki Urpon kanssa harrastellaan kaikkea
pienessä mittakaavassa, mutta mitään suuria suunnitelmia
ei orille ole. KRJ:n laatuarvosteluun yritän sen kyllä nyt
heinäkuuksi saada, mutta kisaamista en ole nyt kohta vuoteen edes
miettinyt. Ollaan me treenattu itsekseen, mutta tavoitteita ei ole ja
valmentautuminenkin on vähän unohtunut.
Hävettää kyllä vähän heittää
hukkaan hyvän hevosen potentiaalia, mutta ollaanhan me toisaalta
jo KRJ-laatismäärä sijoituksia kerätty ja ei
minusta harrastehevosella ole mitenkään sen
vähempää arvoa kuin kisahevosellakaan.
Pienesti
haaveilen siitä että voisi Urpon opettaa ajolle, olisi kiva
päästä kärryttelemään ja kutkuttaa ajatus
että se ehkä toimisi fiksumman Pojun kanssa vaikka parinakin
reen edessä. Työajoakin olisi hauska testata,
kyllähän Urpo rehellisesti sanottuna
näyttääkin vähän enemmän
työhevoselta kuin sirolta kouluratsulta. :PKOULUTUNTI 05.07.2013, RATSASTAJANA ANNI
Urpo oli tunnilla oma
tohelo itsensä ja mennä vouhotti alkukäynneissä
sekä ensimmäisissä raveissa kuin pikajuna. Anni oli
onneksi tottunut oman Light-hoitsunsa
päättömään menoon, joten Urpo oli oikeastaan
helpompi versio edellämainitusta — tämän orin
kanssa sai sentäs ottaa suustakin vähän
pidätteitä ilman että sillä menisi kuppi nurin.
Ennen kuin pystyimme siirtymään varsinaisiin harjoituksiin
oli Urpon meno kuitenkin saatava tasaiseksi, joten siksi
pyöritinkin Annia ties miten paljon ympyrällä ravaten ja
antaen hänen löytää ne nappulat joita painaessa
alkaisi yhteispeli orin kanssa sujumaan. Syvä, hillitsevä
istunta, tasainen tuntuma ja pienet mutta runsaat puolipidätteet
olivat avain siihen että Urpo alkaisi polkemaan alleen ja
malttaisi ravata myös hidasta tempoa, ja oi että oli meno
upeaa kun herra alkoi lopulta työskentelemään ja
jätti epämääräiset ravurinleikkinsä
sikseen. Annilla oli tosin vatsalihakset kovilla, sillä Urpolla
oli ollut edellisenä päivänä vapaata ja se
kyllä näkyi — heti kun ratsastaja unohti
hetkenkään ajan jarruttaa istunnallaan, ampaisi Urpo taas
kiitoraviin.
Laukannostot sujuivat sen sijaan oikein hyvin, ja
laukassa tehtävät sujuivatkin paljon paremmin kuin ravissa.
Kun Urpo oli muutaman kierroksen saanut laukata hieman reippaammin,
malttoi se taas kuunnella istuntaa täsmällisesti ja kasasi
jälleen itsensä kuten kuuluikin.
KOULUVALMENNUS 25.11.2012, VALMENTAJANA ANNIKA
Urpo
ja Latu veryttelivät kentällä saapuessani paikalle.
Valot oli sytytetty päälle; pysyimme itsepintaisesti ulkona,
vaikka vieressä könöttikin suurikokoinen maneesi. Komea,
punarautias suomenhevosori ravasi reippaasti eteenpäin
korskahdellen välillä innokkaana. Let's start the game.
Urpo
oli heti alusta alkaen eteenpäinmenevän oloinen. Siitä
huolimatta sen muodossa oli kuitenkin työstämistä, ja se
näytti kaahaavan aika reilusti kuolainta vasten. Vastapainoksi
tälle pyysin Latua ratsastamaan suuret
pääty-ympyrät lyhyille sivuille ja
käyttämään ennen ympyröitä reilusti
puolipidätteitä saadakseen Urpon kantamaan itseään
paremmin. Oriilla oli koko ajan kiire, mutta muoto unohtui, joten
pitkien sivujen keskelle Urpon piti pysähtyä siististi
tasajaloin hosumatta tai kiirehtimättä yhtään sen
enempää kuin ratsastaja halusi. Aluksi Urpo painoi
kädelle ja kaahotti menemään, mutta puolipidätteen
ja kokoamisen seurauksena se alkoi näyttää paremmalta.
Urpoa piti koota kovasti, jotta se kulkisi paremmin, ja volteistakin
meinasi tulla nelikulmioita. Sopivalla määrällä
toistoja homma saatiin kuitenkin ihan mukiinmeneväksi, kun Latu
piti ulkoavut tasaisena ja ratsasti reilusti eteen ja alas. Urpo
vastasi pohjeapuihin hyvin, mutta vaati paljon työtä saada se
kunnioittamaan myös ohjia. Latun tuli ratsastaa hevosta
huolellisesti ohjan ja pohkeen väliin ja saada se taipuneeksi koko
vartalostaan. Heti, kun ravi oli saatu ratsastettua reippaaksi ja
pehmeäksi, Urpo vastasi myös sisäapuihin paljon
paremmin. Orin ravi oli tarmokasta ja mukavaa katseltavaa, kunhan sen
sai vastaanottamaan apuja vähän paremmin.
Seuraavaksi
oli vuorossa laukkatyöskentelyä. Käskin ratsukon
tekemään paljon pyöreitä linjoja, jotta pehmeys
säilyisi myös laukassa alusta asti eikä Urpon kanssa
tarvitsisi taistella siitä, meneekö se muodossa vai ei -
tietynlainen herkkyys on kuin edellytys muotoon. Niinsanotusti kovalla
hevosella pystyy ratsastamaan muodon, mutta rikkonaisen sellaisen -
rento, sointuva ja ehjä kokonaisuus syntyy, kun molemmat ratsukon
osapuolet panostavat työskentelyyn ja kuuntelevat toisiaan. Urpon
kannalta laukannosto näytti tarkoittavan juurikin samaa
kaahottamista, joten pyysin Latua nostamaan laukan ensin isolta
ympyrältä. Ennen nostoa Urpoon piti hakea samanlainen muoto
kuin edellisessä ravityöskentelyssä, ja noston
jälkeen muodon tuli säilyä yhtä hyvänä.
Muutaman ympyrän laukassa toistettuaan Latu ratsasti pitkän
sivun ja teki toisessa päässä vastaavan voltin. Neuvoin
häntä kokoamaan koko hevosta reilummin, jotta Urpon niskakin
asettuisi ja koko hevonen kulkisi keskittäen kaahaamisenergiat
tekemiseen. Liikkeestä huokui mielettömästi voimaa, ja
keskittäessään kaikki energiansa työskentelyyn Urpo
liikkui upeasti. Kun muoto oli saavutettu laukassa, pyysin vaihtamaan
käynnin kautta suuntaa ja pienen hengähdystauon jälkeen
tekemään suuren kahdeksikon koko kentän mittaiseksi.
Kahdeksikkolinjalla
Urpo joutuisi oikeasti työskentelemään - nyt, kun
sopivan herkkä työskentelymalli oli saavutettu, ori pysyisi
varmasti nätimmin asennossa. Vaikeutena olisivat laukanvaihdot ja
tietysti tutut ja turvalliset asetukset, joita lähdettiin
työstämään nopeasti. Kun tie oli ratsastettu
rennossa laukassa muutamaan kertaan, lähdin
pyytämään rentoa ja hyvää asetusta. Latun
tarvitsi pyytää selvästi vähemmän
tällä kertaa, ja Urpo pysyi paljon paremmin muodossa.
Laukanvaihdot sujuivat todella hienosti ja asettuminenkin lopulta.
Työskentely oli valmennuksen osalta kaikinpuolin hyvää
ja huolellista - kyllä siitä Urpostakin hieno hevonen tulee,
kunhan sen jaksaa päättäväisesti ratsastaa siihen
pisteeseen, hyvä!
KOULUVALMENNUS 28.10.2012, VALMENTAJANA GEMS
Talvipäivän
auringossa punertavana kiiltelevä Urpo näytti aluksi
siltä, että sen päämääränä oli
syöksähtää mihin tahansa ilmansuuntaan.
Käynnissäkin etupää oli aivan liian kevyt, kuin
suunta olisi ollut enemmänkin ylös- kuin eteenpäin.
Ratsukko lämmitteli kevyesti ja yritimme välttää
harjoituksia, jotka syystä tai toisesta olisivat
kiihdyttäneet Urpoa liikaa. Koska etenkin suora ura oli orille
punainen vaate, sisälsi alkuvalmennus paljon voltteja,
taivutuksia, asetuksia ja temponvaihteluita. Ravissa Urpo oli
selvästi parhaimmillaan, sillä tehokkaiden harjoitusten
myötä liike muuttui kiireisestä ainoastaan tahdikkaan
lennokkaaksi, ja oli ilo katsoa, kuinka Latu sai pikkuhiljaa
kerättyä oria siistiin peräänantoon.
Etupää laskeutui, muttei liikaa, ja takapään
poljenta oli suorastaan esimerkillinen, kun ori alkoi unohtaa
kiireensä. Käynnissä piti kuitenkin tehdä
töitä paljon enemmän, jotta ratsukko rentoutui. Etenkin
kulmissa Urpo oli heti nostamassa laukkaa, vaikka olisikin mennyt
suoran uran kohtuullisen mukavasti. Niinpä jokaisesta kulmasta
tehtiin voltti, ja orikin oivalsi, ettei tässä auttanut kuin
tanssia ihmisten pillin mukaan. Vaikka valmennuksissakin yleensä
työstetään laukkaa, päätimme Latun kanssa
yhteistuumin pitäytyä käynnissä ja ravissa.
Viimeiset kaksikymmentä minuuttia harjoittelimme siirtymisiä
sekä temponvaihteluita, tavoitteena kanavoida oriin
keskittymiskyky pois seuraavaksi tulevasta askellajista. Eniten
ongelmia oli kootusta käynnistä koottuun raviin
siirtymisessä, sillä Latun vähäeleisestä ja
varmasti provosoimattomasta ratsastuksesta huolimatta Urpo yritti
vähän väliä rynniä tai nostaa laukan.
Pikkuhiljaa, riittävien toistojen ja pidätteiden kautta
päästiin yhteisymmärrykseen ja kauniisiin
askellajinvaihdoksiin. Suosittelen ehdottomasti tehokkaita käynti-
ja ravipainotteisia harjoituksia, sillä kun ne ovat hallussa
moitteettomasti, on laukkatyöskentelyn hiominen varmasti helpompaa
Urpon kaltaisen energisen orin kanssa. Valmennuksen loppuun ratsukko
jäähdytteli eteen-alas ja katosi sitten rentouttavalle
maastokävelylle metsään.
KOULUVALMENNUS 26.10.2012, VALMENTAJANA ANNI K.
Latu
ja Urpo olivat täydessä työn tohinassa, kun saavuin
pitämään valmennusta. Latu ähisi ruutia
täynnä olevan ratsunsa kyydissä naama punaisena,
yrittäen ilmeisesti saada jarruttavia apuja läpi -tuloksetta.
Punarautias läsipää tuntui nauravan ääneen
pilottinsa puuhille ja höyryveturin lailla puksutti eteenpäin
kierros toisensa jälkeen. Pudistelin päätäni ja
aloitin valmennuksen pitämisen hieman epätoivoisella
asenteella. Ensimmäiseksi tehtäväksi ratsukolle annoin
käynnissä rauhallisen tahdin löytymisen. Ratsastajalle
tylsä tehtävä, hevoselle vielä tylsempi. Neuvoin
Latua tekemään paljon ympyröitä ja vaatimaan
Urpolta hieman avotaivutusta keskittymiskyvyn löytymiseksi.
Huomasin Latun istuvan hieman jäykästi ja ohjeistinkin
rentouttamaan jokaikisen lihaksen, jolloin rentous tarttuisi
pikkuhiljaa myös Urpoonkin. Pienten ja hätäisten
käyntiaskeleiden sijaan Urpo alkoi pikkuhiljaa
näyttämään elastisemmalta, se haki
kuolaintuntumalle ja kuunteli ratsastajansa pidätteitäkin
moitteitta. Onnistuneen käyntitehtävän jälkeen
harjoitusta jatkettiin ravissa, mikä tuottikin enemmän
ongelmia. Urpo puri tiukasti kuolaimeen kiinni ja vänkäsi
Latun jokaikistä apua vastaan, oli kyseessä sitten asetus tai
pidäte. Pyysin Latua ratsastamaan ainoastaan suurta
pääty-ympyrää, jolloin pystyimme puuttumaan
ongelmaan paremmin. Neuvoin Latua tekemään pieniä
puolipidätteita jokaisella askeleella ja vaatimaan Urpolta hieman
väistävää liikettä. Urpo vastusteli
ohjastuntumaa nostamalla päänsä taivaisiin ja
väistäviin apuihin se vastasi tarjoamalla laukkaa. "Rentoudu
taas kunnolla! Istu syvälle satulaan, hengähdä ja
hyräile vaikka jotakin", huudahdin, kun Latu alkoi ratsunsa
temppuilun johdosta jännittyä ja se innostutti Urpoa
urpoilemaan entistä enemmän. Latu katsoi minua hieman
hämillään ja otti neuvosta vaarin. Urpo tuntui olevan
vähän epäuskoisen oloinen meidän laulaessa
kansallislaulua kilpaa, mutta rentoutui jälleen kuunnellen
ratsastajansa pienimpiäkin apuja. "Katsos nyt, sehän tepsi!",
hihkaisin ja seuraava työnsarka olikin laukka. Ensimmäiset
kierrokset Urpo päästeli höyryjä pihalle, mikä
oli nuorelta hevoselta ihan ymmärrettävää ja ilman
sen kummempia taikatemppuja malttoi pysyä herkkänä
avuille. Kaikki askellajit käytyämme läpi harjoittelimme
vielä paljon siirtymisiä ja keskiaskellajeja seurataksemme
Urpon keskittymiskykyä ja ori yllätikin positiivisesti
olemalla hyvin tiiviisti läsnä. Urpo kuunteli tarkkaan
pienimpiäkin apuja ja näytti toimivan melkeimpä
ajatuksen voimalla! Olin huomaavinani Latun suupielestä
pientä hymyä, kun alkutakkuilusta huolimatta loppuvalmennus
sujui valssin lailla. Ratsukko sai itsenäisesti
loppuverrytellä ja kehuin Urpoa hyvinkin potentiaaliseksi, kunhan
se saa lisää harjoitusta kärsivällisyyteensä
ja turhanpäiseen häseltämiseen.