Hopean Hallava

TYH-00266
tummanruunikko suomenhevostamma, säkä 160 cm
Syntyi 24.12.2010 vhkr, Kasvattaja Hopeapajun Kartano
Omistaja Latun Talli (Latu, vrl-01436)
Yleispainotus, KO: heA, RE: 80cm, ajo-opetettu
Hoitajana Riikka, päiväkirja










Halla on pippurinen suomenneito, joka mieluusti itse määrittelisi mitä tehdään, milloin ja miten. Jos hommat eivät tyttöstä miellytä, niin pylly pyörii ja hampaat välkkyy, eli tiivistetysti tätä hevosta voisi kutsua kipakaksi.
Harjatessa Halla pelottelee harjaajaansa nähdäkseen, saako ylivallan vaiko ei. Lohdutuksen sanana, että tamma tuskin puree oikeasti vaikka kuinka näyttäisi siltä, eivätkä kaviotkaan ole osuneet vielä ihmiseen, seiniä ne vain paukuttavat. On kiukkuinen hevonen silti kunnioitettava otus, ja siksi Hallalla kiertääkin kauhuhepan maine tallilla -jutut ovat tietenkin paisuneet. Jos kuulet että Halla olisi muka purrut meikäläistä niin että vietin iltapäivän polilla, se on täyttä hevonkukkua. Maine vain kasvattaa pelkoa tammaa kohtaan, ja mitä enemmän sitä pelkää sitä enemmän se innostuu kukkoilemaan. Kannattaa siis lähestyä Hallaa kuten mitä tahansa muutakin ratsua, komentaa vain tarvittaessa ja osoittaen jämptisti että tamma ei ole pomo eikä määrää asioista.

Pohjimmiltaan Halla on kuin kuka tahansa muukin -se kaipaa hellyyttä ja rapsutuksia, kehuja ja herkkupaloja. Kun se on kiltisti eikä esimerkiksi temppuile selkään noustessa, niin kuule on lupa kehua vuolaasti. Halla onkin niinsanotusti imartelulla käyvä -se tuntuu toimivan paremmin kun sitä muistaa kehua ja taputella ratsastuksen lomassa. Kun esimerkiksi Halla lopettaa kentän keskellä juputtamisen ja siirtyy takaisin uralle, niin sitä kun siinä kehut niin juputtelut jäävät vähäksi aikaa. Halla on suuri persoona, joka kaipaa vain hieman ymmärrystä.

Ominaisuudet

Tasoltaan jatko-vaativa

= Juputtaa alkuun, muuten kiva ratsastaa.
= Hapannaama hoitaessa.

+ Maastossa oikea unelma
+ Ei pelkää kummallisiakaan esteitä
- Hankala käsitellä maasta käsin
- Ratsastaessa aina alkuun testaa

Info

» Hallan väri on oranssi.
» Loimi päälle jos on hikinen, vasta yli -20c pakkasilla toppaloimi (muhkea talvikarva)
» Hoitaessa aina sidottava kiinni
» Jos selkäännousussa irvistelee ja kiemurtelee, niin jo napakalla äänellä asettuu.
» Ratsastetaan nivelkuolaimilla.
» Tarvitsee ehdottomasti raipan.

Tila

Halla on jatkoryhmäläisten ja sitä kokeneempien perusratsukaartia. Voi käydä myös pienempienkin tunneilla, mutta silloin tarvitsee apua varustamisessa ja selkäännousussa.





Sukutaulu ja jälkeläiset


Halla on suvultaan 1-polvinen.


i Kurppa-Mara
rt
ii Kurmotin iii Kurokas
iie Ali-Iina
ie Murustiina iei Morso
iee Murunen
E.N. Hipsuta
trn
ei  E.N. Hulivili eii Huikko-Poika
eie E.N. Giselle
ee E.N. Unikko eei  Kukkamestari
eee Ruusunen

Halla ottaa vastaan suvultaan yksipolvisia suokkioreja.
13.04.11, t. Nuuhkun Pakkasprinsessa, i. Erkinheimon Herttua (Varsa myynnissä!)


Kilpailukalenteri


Halla on sijoittunut 5 kertaa, ja voittanut 3 kertaa.


Päivämäärä Laji/jaos Paikka Luokka Sijoitus
20.12.11
Työ
Hiirenki
3. metsäajo tammat
1/14
22.11.11
Koulu
Niximber
2. He B
27/49
01.11.11
Koulu
Alegre
2. He A
10/16
02.09.11
Este
Alegre
1. 70 cm
8/15
30.08.11
Koulu
Alegre
2. he B
8/14
08.07.11
Koulu
Vecno Stud
2. He A
5/18
01.07.11
Matka
Alegre
2. Ihanne 30 km
1/8
01.07.11
Matka
Alegre
1. Ihanne 15 km
7/9
19.06.11
Este
St Kukkakeppi
1. 50 cm (me)
2/6
18.06.11
Este
St Kukkakeppi
1. 60 cm
1/9
14.05.11
Este
Maple's Stable
2. 60 cm
7/14

Kuulumisia ja valmennuksia


11.9.2011 Jonnen kurikoulutuksessa
Hallalla oli pientä asenneongelmaa käsittelyyn liittyen, eikä se ollut tietysti kivaa kun mietti tuntilaisia, jotka joutuivat olemaan sen kanssa tekemisissä. Suurin haaste Hallan kaltaisilla hevosilla olikin saada ne käyttäytymään, vaikka käsittelijä vaihtuisi aina tunnin jälkeen. Hallan asenneharjoittelu olisi hyvä aloittaa karsinasta, sen kodista, johon se ei varmasti halunnut tunkeilijoita..
Ja tamma olikin kuin sitruunan niellyt lohikäärme! Vaikka mä en ollutkaan edes päässyt boksiin asti, Halla kolisteli hampaitaan kaltereita vasten ja olisi sylkenyt, jos olisi osannut. Kun mä ryhdyin avaamaan ovea, se käänsi silti päänsä kohteliaasti pois, mutta muistikin olleensa pahalla tuulella. Ensivaikutelma on tärkein: kun Halla oli tulossa napsauttamaan purukalustoaan mun naaman eteen, piti vain läpsäyttää käsiä ilmassa, ja tamma säpsähti häkeltyneenä. 'Eikö sitä saanutkaan uhkailla?' Temppu ei toimisi enää toista kertaa, mutta nyt olin ainakin näyttänyt, että mut tosiaan piti pureskella kunnolla ennen kuin nielaisee.
Mä aioin ensin sitoa Hallan kiinni. Vaikka se ei ollutkaan tiettävästi ketään koskaan potkaissut, mä en ottaisi riskiä että koulutus olisi liikaa tamman ylpeydelle ja se antaisi takajalkaa. Halla tiesi varsin hyvin, että ihminen oli sitä heikompi, ja se voisi käyttää seikkaa hyväkseen. Tamma näytti nyreältä seisoessaan karsinassa löysässä narussa, ja se loi muhun mulkaisuja, korvat tiiviisti niskaan painettuina. Mä aloitin harjaamalla sitä ihan tavallisesti, vihellellen ja jutellen tammalle niitä näitä, kuin en mitään muuta olisi tullut tekemäänkään. Sitten Halla alkoikin näyttää kaapin paikkaa: se painoi päätään alas ja otti harppauksen, tönäisten mut paikoiltani - 'Pysy kaukana!'. Mä siirrätin sen takaisin, mikä oli sinänsä hyvä merkki, että Halla silti totteli ihmistä jonkun verran. Hevosta ei ikinä saisi siirtää koko kädellä, sillä elikko vain nojaa kämmeneen, vaan sormet harallaan ja 'kynnet esillä'. Siihen hevonen ei taatusti nojaa, vaan siirtyy mieluummin pois kosketuksen alta. Mä kiertelin Hallan puolelta toiselle, en mennyt kaulan ali, vaan siirsin sitä sen verran, että pääsin turvan edestä. Hevosta ei kumarrella, eihän?
Saadakseni Hallasta vielä vähän tulta ja tappuraa irti mä aloin laittaa sille satulaa. Hyvä kun kerkesin edes boksiin astua, kun Hallan häntä alkoi viuhua ja kuului varoittavaa pärskähtelyä. Tamma uhosi kääntämällä kylkensä kohti, jolloin mä komensin sitä hieman, ja nipistin sitä vatsanahasta. Pöyristyneen näköinen Halla käyttäytyi hetken, kunnes satulavyön kiristyksessä se alkoi taas muuttua demoniksi: koko hammaskalusto oli näkyvillä, ja häntä viuhahti välillä äkäisesti. Tamma oli selvästikin saanut tarpeekseen päsmäröivästä muukalaisesta. Mä kiristelin vyötä pikkuhiljaa, ja aina, kun Hallan suu maiskahti sen avatessa suunsa purrakseen, mä olin näpäyttänyt sitä kahdella sormella nenälle ja sihahtanut. Ajoitus ja ennakointi oli tässä hommassa tärkeintä. Aggressiivisuudella ei saisi kouluttaa hevosta, mutta joskus pitää vaan saada oma uskottavuutensa ensin läpi. Kohtuus silti kaikessa, täysin hyödytön lätkiminen ja potkiminen ei saa omia statuksia koholle, vaan hevonenkin turhautuu ja näyttää mistä kana pissii. Piakkoin Halla ei jaksanut enää vaivautua pullistelemaan ja näykkäilemään, vaan se puuskahti ja käänsi päänsä kiukkuisena pois. Hieno tamma! Vyö löysyi saman tien, ja mä otin satulan pois. Halla katsoi mua silmät pyöreinä, mitä tämä oli olevinaan? Kun mä vein satulaa pois, sen korvat olivat ensi kertaa hörössä mun aikanani.
Karsinasta siirryttiin kentälle. Halla oli mulla käsihevosena, päässään sillä oli naruriimu ja pitkä koulutusköysi. Mä olin kaavaillut, että tehtäisiin hieman talutusharjoituksia. Mulla oli mukana myös lyhyt raippa, mutta se oli pelkästään merkinantoa varten, ei rangaistukseksi. Me lähdettiin kävelemään uraa pitkin, naru oli löysällä, ja Halla kurvasi heti ensimmäisillä askeleilla mun edelle. Mä kosketin sen ryntäitä raipalla ja pysäytin tamman, peruutin sen, ja hetken seisottiin paikoillaan. Sitten lähdettiin uudestaan liikkeelle. Hallan eteenkurvailu toistui monta, monta kertaa, mutta hissukseen se alkoi kyllästyä siihen, ettei se loppujen lopuksi edennyt yhtään mihinkään, koska aina piti peruuttaa. Ja peruutettiin siksi, että se oli tullut eteen. Kun me sitten vielä lähdettiin käynnissä liikkeelle, Halla käveli hienosti vierellä melkein koko kierroksen, kunnes se alkoi taas vähän töniä ja etuilla. Tällä kertaa lisättiin vauhtia kun Halla oli tehnyt väärin: se joutuisi silti töihin, teki se mitä tahansa, ja se säästyisi jatkuvalta hölkyttelyltä jos olisi kunnolla. Tamma lähti tahmeasti liikkeelle ja yritti aluksi päästä eteen, mutta raipan kosketus muistutti sitä, ettei se olisi hyvä juttu. Hetken päästä otettiin taas käyntiin, Halla etuili, ravi jatkui. Täytyy kyllä sanoa, että siinä meinasi loppua kunto allekirjoittaneeltakin.. Nyt Halla tajusi nopeammin, että sen paikka olisi ihmisen sivulla ja se pääsi niin helpommalla. Se sai paljon kehuja, ja harjoitus tehtiin vielä toiseen suuntaan - hevosissa on sellainen hassu juttu, että asiat pitää opettaa alusta asti kummaltakin puolelta. Vaikka se osaisi toisen puolen hyvin, toisella puolella taas homma voi olla hakusessa. Mä huomasin, että Halla ei näyttänyt enää niin murhanhimoiselta, ja taluttaminen alkoi sujua hyvin käynnissä ja ravissa. Seuraavaksi treenattaisiin pysähtymistä.
Halla sai hetken lomailla käsittelystä, kun mä annoin sen nyhtää ruohoa kentän reunalta, mutta sitten taas jatkettiin. Pienen kävelylenkin jälkeen mä aloin hidastaa vauhtiani - ja huomasin Hallan tekevän samoin, loistavaa! - ja lopulta pysäytin tamman. Vaikka se olikin hidastanut vauhtia, se jatkoi askeleen mun edelle pysäytyksestä, josta seurasi välitön peruuttaminen. Pysähtyessä korkeintaan hevosen lapa saisi olla oman olkapään kohdalla, mutta mielellään turpa, koska silloin väliin jää kunnioittava pieni välimatka. Lähdettiin taas liikkeelle, mutta pienenä yllätyksenä pysäytys olikin erilainen; mä kiepahdin ympäri, nousin vähän varpaille, katsoin Hallaa suoraan silmiin ja nostin kämmenet ilmaan. Sen tajuaisi miten tahansa puukalloinen otuskin. Halla hätkähti vähän, pysähtyi, mutta säilyttääkseen ylpeytensä se naksautti hampaitaan. Halla sai taas kehut, sillä se oli toiminut hienosti pysähdyttyään, vaikka oli vähän näyttänytkin mieltään. Seuraava pysäytys oli taas sellainen radikaalimpi, mutta sen jälkeen jatkettiin normaalilla hidastamisella ja pysäytyksellä. Äkkipysähdyksetkin Halla tajusi, ja jäi kiltisti taka-alalle - sitä alkoi varmaankin väsyttää moinen harjoittelu, eikä se viitsinyt pullikoida, koska tiesi pääsevänsä helpommalla näin. Vaatisi sitkeää harjoittelua, jotta Hallan normaali reaktio pysähtyessä olisi jäädä ihmisen selän taakse, mutta nyt se oli ainakin toiminut hienosti. Tamma pääsi lopulta talliin natustamaan päiväheiniä, ja mä jätin naruriimun ja koulutusköyden Latulle jatkoharjoittelua varten.

Hoitajien kouluvalkka 15.5.2011, valmentajana Latu ja ratsastajana Karoliina
Kun olin sulkemassa kentän porttia, alkoi takaani kuulua melskettä -eikä minun olisi varmaankaan edes tarvinnut kääntyä katsomaan tietääkseni, että sinä vain komensit Hallaa asettumaan. Ajattelin että kehtaanko tulla auttamaan vai loukkaannutko luullessasi, että luulin ettet pärjää, mutta lopulta tulin pitämään krokotiilista kiinni. Kyllä hampaat naksui ja häntä viuhui, eikä kyseessä ollut kuin satulavyön kiristys ja selkäännousu... Eli kamalin asia maailmassa, ainakin Hallan mukaan. Loppujen lopuksi pääsit kuitenkin selkään laittamaan jalustimia sopiviksi, ja siinä vaiheessa taika tapahtui ja Halla nöyrtyi kohtaloonsa, tyytyen vain luimimaan korviaan kettuuntuneen näköisenä.
Ilme kuitenkin muuttui kun päästin töihin. Alkukäynneissä Halla kangerteli ja jyysti kuolainta, mutta tottuneesti otit tamman komentoon jo lämmittelyravin aikana. Näki silmissä, miten Halla rentoutui ja lopetti taistelun sinua vastaan -veikkaanpa että olette käyneet samaisen johtajuustaistelun monesti aiemminkin? Halla otti työskentelyasenteen nimittäin yllättävän nopeasti, mutta hyvähän se vain on.
Taivutukset ja temmonvaihtelut menivät loistavasti, itse asiassa varo ettet avotaivutusta tehdessäsi taivuta (tai anna hevosen taipua) yli. Käynti-laukka-siirtymiset menivät ihan suhteellisen hyvin, koita vain pitää nosto vähän rauhallisempana -elä siis anna Hallan tuollailla syöksähtää pää pystyssä laukkaan. Siihen voi auttaa se, ettet anna tamman kuumua nostoista. Eli siis jo käynnissä rauhoittelet askeleen rauhaisaksi ja rennoksi ja silti reippaaksi, ilman ravitahtisuutta, ja valmistele laukannosto puolipidätteillä ettei se tule Hallalle niin yllätyksenä.

Sovitte Hallan kanssa hyvin yhteen, sinä jaksat olla määrätietoisempi ja jäärämpi kuin kenkkutamma, joten johtajuus taitaa pysyäkin sinulla. Muista komentaa Hallaa aina kun se jotain äksyilee, jotta se oppisi tavoille myöskin muiden ratsastamana.


26.3.2011

Halla kävi jonkun aikaa sitten vierailulla komean suokkioriin Erkinheimon Herttuan luona Simorassa. Tarkoituksena olisi, että ehkä äitiys hiukan tasoittaisi äksyilijän pahansisuista luonnetta. Mitään takuita siitä ei ole, mutta joillakin tammoilla se on toiminut -toivottavasti toimii Hallankin kanssa! Olisi mukavaa saada siitä vähän kiltimpi, jottei hoitajilla menisi aikaa auttaessa arimpia ratsastajia sen kanssa, kun on tusina muitakin autettavia.
Nyt odotellaankin sitten varsaa innolla. Herttua on voikko, joten niin voi olla varsakin -jopa ruunivoikkoa on odotettavissa. Yleensä minulla on paljon erikoisvärisiä suokkeja vastaan, mutta nyt on myönnettävä että pikkuisenhan minä olen innostunut ajatuksesta, että millainen tästä vaavista tulee. Toivottavasti ainakin emäänsä ystävällisempi...

Hallaa on jo muutamat kokeneimmat tuntilaiset ratsastaneet, ja ihan mukiinmenevästi tamma on mennyt, varsinkin kun alkuun olen muistanut varoittaa tamman testailuista. Ei siinä mitään juputusta ja paikallaanpolkemista kummempaa nähtykään, ja jo yhdellä raipanheilautuksella Hallan sai takaisin ruotuun. Että ei tässä ihan hirviöhevosta olla käsittelemässä.




Tämä on virtuaalitalli, this is a sim-game stable.
Kaikki materiaali on © Latu ellei toisin mainita. Luvaton kopiointi on kielletty!